Naiset 100 vuotta äänessä - missä se ääni on ?

Tämä vuosi on naisten äänioikeuden osalta juhlavuosi – mutta sama juhlavuosi koskee suurta osaa maamme silloista väestöä. Aikaisemmin äänioikeus oli vain heillä, jotka kuuluivat johonkin neljästä säädystä. Näin maattomat, köyhät, kaikin tavoin vähäosaiset olivat tuolloin kaikki äänioikeudettomia. Mutta varakkaistakin se koski naisia.

Näin koko äänioikeuskamppailun tuloksena äänioikeuden saivat paitsi kaikki naiset, myös maattomat, köyhät, varattomat miehet. Tuntuisi loogiselta, että jatkossa olisi tilanne maassa muuttunut enemmänkin, sillä toki köyhälistöä oli enemmän kuin rikkaita porvarisnaisia.

Vanha työväenpuolue sai suurimman ryhmän ensimmäisissä vaaleissa eduskuntaan.
Naiset eivät muodostaneet omaa puoluettaan, vaan kaikissa puolueissa oli myös naisia ehdokkaina.
Kysymykset olivat silloin jo selvästi poliittisia, ei sukupuolikysymyksiä. Näin naiset valitsivat oman ehdokkaansa useimmiten puolueesta läheltä omaa asemaansa ja luokkaansa yhteiskunnassa.

Nyt naisilla on ollut mahdollisuus olla äänessä 100 vuotta.
Mutta vaikka presidentiksi on valittu nainen, ei se merkitse, että tasa-arvo olisi toteutunut. Päinvastoin, kertovat lukuisat tutkimukset.

Vaikka Suomessa naiset ovat työelämässä lukuisia muita maita paljon aktiivisemmin, ei se merkitse, että naiset meillä olisivat työelämässä paremmassa asemassa kuin muissa maissa.
Eriarvoisuus näkyy paitsi naisten suurena pätkätyöläisyytenä, naisten heikompana etenemisenä työuralla, naisten suurempana työttömyytenä ja ennen muuta naisten edelleen huomattavasti huonommalla ansiotasolla. Se puolestaan heijastaa eläkkeeseen ja muuhun ansiosidonnaiseen tuloon ja sosiaaliturvaan, esimerkkinä vaikka ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha tai äitiysraha.

Päättäjien keskuudessa, esimiesasemassa ja ay-liikkeen johdossa on valtaosa miehiä.
Johtuuko naisten heikompi asema siitä, että miehet johtavat ja päättävät. Kenties – kenties ei !
Elämme luokkayhteiskunnassa, olkoon kokoomuksen teesi asiasta mikä tahansa.
Kapitalismissa naisen asemaa ei korjaa edes pelkästään naisista koottu eduskunta. Kysymys on siitä, kuka omistaa tuotantovälineet ja pääoman. Näin ymmärrän olevan nykyaikanakin. – Olkoonpa kyse USA:n asetehtaiden omistajista tai Venäjän uusrikkaista, jotka ovat ottaneet keinotellen itselleen kansan luomat rikkaudet.
.
Naisten keskuudessa on työttömiä, on pienipalkkaisia ja köyhiä. Naisten keskuudessa ovat myös miljonäärien kotirouvat tai huippupalkoilla elävät yritysten naisjohtajat ja muut todella huippupalkkoja saavat naiset. Naisen asema ei yhteiskunnassa määräydy siis sittenkään sukupuolen mukaan, vaan se on osa jatkuvasti kovenevaa kapitalismia. Siinä naista riistetään ja sorretaan kuin valtaosaa miehistä, vaikkemme sitä aina näe.

Tosiasia toki on, että tavallisesti nainen on kaksin verroin riistetty ja alistettu. Hän on sitä sekä luokka-asemansa että sukupuolensa suhteessa. Siksi on tärkeää, että naisten silmät avautuvat. Eliittiin kuuluvat miehet – eivätkä edes eliitin naiset korjaa tasa-arvon puutteita missään muodossa.
He ovat elämänlaatunsa saavuttaneet. Ei heidän äänensä vaikuta enää pienipalkkaisten asemaan.
Tarvitaan naisten aktiivisuuden vankkaa nostamista, jotta korjaukset saadaan ei vain hellan vieressä tai palkoissa, vaan myös yhteiskunnassamme päätöksentekijöinä. Demokraattinen
naisverkosto vetoaa naistovereihin! Nyt jos koska on aika astua aktiivisesti mukaan politiikan tekoon!

Kaija Kiessling

------ takaisin ylös -------

Maailman köyhistä valtaosa naisia

”Maailman köyhistä 70 % on naisia.…Kehitysmaissa nainen joutuu usein tekemään ilmaiseksi sen, mikä kuuluisi yhteiskunnan vastuulle”, todettiin syyskuussa 2005 Finlandia-talolla Helsinki -konferenssin Femme globale seminaarissa ’Raha puhuu, puhuvatko naiset’.
” Ensimmäinen askel köyhyyden poistamisessa onkin tyttöjen kouluttaminen ”, totesi australialaisen julkisen sektorin ay-aktivisti Femme globale seminaarissa, ja jatkoi, että ”siihen tarvitaan koko globaalin kehityksen suunnan muuttaminen.” ”Mutta vaikka tilanne huono, ei se ole toivoton, mitä tulee naisten tietoisuuteen asemastaan”, totesi osaltaan seminaarissa intialainen taloustieteen professori Jayati Ghosh ja loi näköaloja verrattuna ajankohtaan 20 vuotta sitten.
Vaikka maailmassa on vaurautta enemmän kuin koskaan, ei se ilahduta maailman köyhintä väestönosaa. Se tuskin tietää, minkälaisessa vauraudessa maailman rikkain väestönosa elää – omaisuudella, jota ei voi inhimillisesti edes ymmärtää.
Myös Suomessa nykyisen kehityksen jatkuessa elämme pian uudelleen aikaa, jolloin naiset tekevät ilmaiseksi sen, mistä vielä taannoin huolehti yhteiskunta. Mm. vanhustenhuolto on heikentynyt niin, että osa vanhuksista uhkaa jäädä heitteille, ellei ole omaisia, jotka voisivat huolehtia heistä.

Maailmanpankki ja valuuttarahasto ylläpitävät velkaorjuutta
Helsingin Yliopiston dosentti Jeremy Gouldin toimittamassa kirjassa käsitellään köyhyyttä ja kehityskeskustelua. Yhtenä kirjoittajana hän toteaa, miten yli 70 köyhää ja velkaantunutta maata on Maailmanapankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston pakottamana joutunut laatimaan oman strategiansa saadakseen anteeksi velkoja tai uusia lainoja.
Kun kahdenvälisissä neuvonpidoissa keskustellaan miten kohdemaiden tulisi investoida sosiaalisektoriin köyhyyden vuoksi, edellyttävät kuitenkin Maailmanpankki ja IMF, että sosiaalisektori saisi kuluttaa vain 3 % bruttokansantuotteesta. Näin IMF ja Maailmanpankki jatkavat velkaorjuutta !

Myös sosialismin romahdus vaikutti
YK:n alaisen UNIFEM : in tutkimusaineiston mukaan - tutkittaessa keskisen ja itäisen Euroopan naisten asemaa sosialismin romahduksen jälkeen - ilmenee, että yhteiskunnallisessa, poliittisessa ja taloudellisessa mielessä on naisten taloudellinen asema ja kaikinpuolinen turvallisuus pudonnut sosialismin romahduksen jälkeen. Samalla ilmenee, että miehet ovat pienemmällä koulutuksella parempipalkkaisissa töissä, usein yksityissektorilla, kun taas naiset ovat työssä julkisella sektorilla, mikäli töitä on. Viimeksi mainittu ilmiö on yleismaailmallinen ilmiö sukupuolten epätasa-arvossa.
Sosialismin romahduksella oli myös toisenlainen merkityksensä: työväenliikkeen ja muiden edistyksellisten ihmisten kamppailu paremmasta tulevaisuudesta ja sosialismista näytti lamaantuvan, kun oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden tunnukset ja esimerkit tuntuivat elävästä elämästä hävinneen. Syntyi tilaa täysin vastakkaiselle globaalille kehitykselle.

Naisten köyhyys ja lasten aliravitsemus
Yli neljännes kehitysmaiden alle viisivuotiaista lapsista on alipainoisia. Aliravitsemus aiheuttaa vuosittain 5,6 miljoonan lapsen kuoleman. Määrä on yli 10 vuodessa laskenut vain vähän. On hälyttävä merkki YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisesta, jos lapset unohdetaan.
Mutta samalla on unohdettu myös naiset, äidit. Naisten mahdollisuudet kilpistyvät usein paitsi siihen, ettei ole koulutusta, ei ole myöskään vettä. Pitkään vedenhakumatkaan ja polttopuiden keruuseen, joka on tyttöjen ja naisten työ, kuluu helposti koko päivä. Tämä aika on muusta pois. Silloin pienimmät lapset on usein jätettävä keskenään päiväksi. Naisten köyhyys ja lasten aliravitsemus kulkevatkin käsi kädessä erottamattomina. Paitsi lapsikuolleisuus, aliravitsemuksella on myös muita tuhoisia seurauksia, jotka kehittyvät yleensä äidin raskauden ja lapsen kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Sinä aikana terveydelle, lapsen aivojen kehitykselle ja älykkyydelle koituneet haitat ovat yleensä tuhoisimmat. Samalla menetetään kehitysmahdollisuudet, joita lapselle ehkä voitaisiin tulevaisuudessa tarjota koulutuksella ja työllä. – Toki liian usein on niin, että jos koulumahdollisuus osuu perheen osalle, lähetetään kouluun ensisijaisesti pojat. Tyttöjen osana on jäädä kotiin ja myöhemmin synnyttää miehelleen lapsia.

Köyhyydessä eläviä lapsiakin Suomessa yhä enemmän
Suomessa uusimpien, kevään 2006 STAKES: in tietojen mukaan lasten köyhyyden tilanne on pahentunut. Muutama vuosi sitten oli 10 % lapsista perheissä köyhyysrajan alapuolella, mutta nyt vastaava luku on jo 12 %. Tuskin on köyhien perheiden lapsiluku niinkään kasvanut, vaan köyhien perheiden määrä on kasvanut.
Vaikka syvimmillään köyhyys ilmenee Euroopan ulkopuolella, ei se pelasta eurooppalaisia naisia
vastaavasta köyhyydestä. Koska useimmiten naisten elämään liittyvät myös lapset, merkitsee naisten köyhyyden lisääntyminen myös lasten osalta köyhyyden lisääntymistä. Se puolestaan merkitsee ja ylläpitää kierrettä, jossa sosiaalinen ja taloudellinen nousu vaikeutuu. Köyhyydestä on tullut periytyvä ilmiö. Taloudellisesti ahtaimmalla ovat pitkään olleet yksinhuoltajaäidit. Heidän lapsensa elävät siis myös köyhyydessä. Tämä on yleismaailmallinen ilmiö.

Uusliberalismi lisää naisten köyhyyttä ja eriarvoisuutta
Työmarkkinoilla kehitys ja muutokset ovat tavalliselle ihmiselle huonoja: pätkätöiden määrä kasvaa ja teollinen ala siirtää tuotannon ulkomaille. Jo lähtökohdaltaan on naisilla pienempi palkka kuin miehillä. Näin myös naisten työttömyyskorvaukset jäävät pienemmäksi. Köyhyys naisten keskuudessa näkyy kaikissa sukupolvissa: se näkyy nuorten naisten osalta hyvin yleisenä pätkätyönä ja siinä käytössä olevilla palkkausmuodoilla; se näkyy vakituisessa työssä olevilla mm. siinä, että naisten euro on edelleen 80 senttiä; naisten palkat ovat nytkin vain 81 – 85 % miesten palkoista; traagista on myös, että eläkkeellä on nyt sukupolvi, jonka naisille ei ole ehtinyt kertynyt työeläkettä. Siksi kaksi kolmesta yli 75-vuotiaasta eläkeläisnaisesta elää Suomessakin alle köyhyysrajan.

Rikkaudet uusjakoon, naiset osalliseksi hyvinvoinnista
Maailman rikkaudet on pantava uusjakoon. Siihen on tarve niin Suomessa kuin muualla maailmassa, koko globaalissa taloudessa.
Mutta kapitalismissa tavoitteena ei ole hyvinvoinnin tasaaminen. Siinä ylikansallisten yritysten ja maailman luonnonrikkauksien omistajat haluavat vaurauden itselleen vaikka hintana olisi köyhien elämä. Kyse on riistosta ja herruudesta, joka kohdistuu vahvana erityisesti naisiin.

Suomessa erityisesti ammattiliittojen, nykyisen eduskunnan ja hallituksen puheet ovat ristiriidassa toteutetun politiikan kanssa. Sama pätee globaalisti tässä asiassa. YK on asettanut yhdeksi vuosituhattavoitteeksi köyhyyden vähentämisen ja tasa-arvon parantamisen, mutta näin ei näytä toteutuvan.
Suomessa – yhdessä maailman rikkaimmista maista – eivät työmarkkinajärjestöjen palkkatasa-arvoa käsittelevässä ryhmässä työnantajan edustajat pidä tasa-arvon toteutumista mahdollisena. Koska naisten ansiot ovat 20 % miesten ansioita pienemmät, on keskusteltu tavoitteesta kuroa tuota eroa 5 %: lla. Tavoite olisi siis kaventaa ero 15 % :iin vuoteen 2015 mennessä, mutta työnantajataho on tyrmännyt jo ajatuksenkin mahdottomana. – Tässä ei toki puhuta köyhyysrajasta, mutta periaatteessa samasta ilmiöstä, naisiin kohdistuvasta riistosta.
Naiset joutuvatkin edelleen taistelemaan kaikilla rintamilla; toimimaan paikallisesti ja vaikuttamaan globaalisti, jotta rikkaudet voitaisiin jakaa toisin kuin tänään.

Taustaa: Gould, Jeremy, The New Conditionally. The Politics of poverty reduction strategies ( Zed Press), Kepa - uutiset, Kumppani, STAKES, Unifem.org/news, YK:n vuosituhatjulistus

Kaija Kiessling

------ takaisin ylös -------

Pätkätöiden tilalle hyvät julkiset palvelut

Toukokuun lopussa Demokraattisen naisverkoston valtakunnallista kokousta puhutti kaksi teemaa, pätkätyö - kuka sitä tarvitsee, ja julkista sektoria vahvistettava, ei yksityistämiselle.
Verkosto julkaisee kokouksen ja tapahtuman teemoista ja keskusteluista vihkosen, mutta haluaa jo sitä ennen kertoa mielipiteensä lyhyesti näistä kahdesta keskeisistä asiasta, jotka nousivat keskustelussa ylitse muiden.

Kuka tarvitsee pätkätyötä?

Keskustelun pohjaksi kuultiin, että 80 % pätkätyössä olevista joutuu alistumaan siihen vastoin omaa tahtoaan, kun ei saa kokoaikaista työtä. Vain harvoilla elämäntilanne suosii väliaikaisesti pätkätyötä. Tavallinen ihminen ei tarvitse pätkätyötä, vaan kyse on työnantajaa palvelevista eduista. Keskustelussa Anna-Liisa Karpov toi esimerkkinä sen, miten pätkätyössä olevalle maksetaan aina peruspalkan mukaan, siihen palkkaan ei tule mitään lisiä, joita vakituisille kertyy; edelleen hän totesi miten vakituiset menevät koulutukseen, mutta pätkätyöläinen jää sijaistamaan. Edelleen pätkätyöläistä syö henkisesti myös se, miten pitää kaiken aikaa olla lähtökuopissa valmiina, jos puhelin soi.

Satu Siirtola korosti, miten pätkätöistä suurimman osan tekevät naiset. Pätkätyö merkitsee automaattisesti myös alhaista ja / tai epävakaata tuloa, joka puolestaan aiheuttaa naisten sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan heikommat lähtökohdat kuin miehillä. Keskustelussa nousi vahvasti esille julkisen sektorin rooli pätkätyön teettäjänä. Sitä pidettiin erittäin huonona asiana, koska se antaa samalla signaalin yksityisille työnantajapiireille. Tällä se viestittää ”kulttuurista, josta on tullut maan tapa. ” Se on pitänyt naisten tekemään työtä jo vuosikymmenestä toiseen arvoltaan halpana ja vähäarvoisena, naisia pidetään helpommin alistettavina ja kiltteinä, kuuliaisina työntekijöinä, jotka eivät nouse kapinaan. Se koskee niin osa-aikaisia ja pätkätyötä tekeviä naisia kuin myös naisia, joilla on kokoaikainen työ, mutta edelleen surkeapalkka.

Eriarvoisuuden kasvu pysäytettävä

Huolta kannettiin eriarvoisuuden kasvamisesta kaikilla sektoreilla, lapsiperheistä vanhuksiin.
Kaija Kiessling totesi, miten muutama vuosi sitten joka 10. lapsi oli alle köyhyysrajan elävässä perheessä. Nyt aivan tuore Stakesin tieto kertoo tuon luvun huolestuttavasti nousseen: nyt jo 12 % lapsista elää perheissä, jossa eletään alle köyhyysrajan. Se merkitsee, että niiden lasten ja nuorten joukko kasvaa, jotka ovat suuressa vaarassa jo ’kodin perintönä kuulua tulevaan syrjäytyvien joukkoon’. Näin köyhien määrä eikä eriarvoisuus näytä ilman käännettä edes suhteellisesti vähenevän, puhumattakaan absoluuttisesta määrästä.
Vaikka naisten osuus yhteiskunnassa on yli puolet, ei sitä ole naisten palkkasumma. Päinvastoin naisten euro on edelleen 80 senttiä, vaikka samapalkkaisuus on ollut vuosikymmenten tavoite. Sitä eivät ole myöskään naisten eläkkeet, vaan yli 75-vuotiaista jopa 2/3 elää alle köyhyysrajan. Tilanne todettiin keskustelussa pöyristyttäväksi.

Tietoa on, mutta eliitti ja päättäjät eivät välitä

Käytössä on runsaasti tutkijoiden ja tiedemiesten tutkimustuloksia köyhyydestä ja eriarvoistumisesta, on tilastoja ja lukuisia ansiokkaita seminaaripuheenvuoroja, ja ennen muuta lukemattomien työntekijöiden puheenvuoroja tilanteesta, mutta päättäjiä ne eivät hetkauta.
Se sai keskustelussa rankan tuomion. Ei ainakaan voi sanoa, ettei olisi tietoa tilanteesta käytettävissä, mutta taustalla ovat ilmiselvästi toisenlaiset intressit.

Julkista sektoria vahvistettava, yksityistäminen seis

Erityisesti naisten asemaan ja elämään liittyvä julkisen sektorin olemassaolo ja toiminta puhutti naisia. Tarja Västilä kertasi sen merkitsevän äitiysneuvoloita, lastenneuvoloita, päivähoitoa, koulujärjestelmää jossa lapsen saavat myös lämpimän aterian; se merkitsee koululaisten terveydenhuoltoa, koko julkisen sektorin terveydenhuoltoa, hyvää vanhustenhoitoa ja vammais- ja muita sosiaalisektorin palveluita. Mutta se merkitsee myös työtä - julkisen sektorin piirissähän on kaikkiaan yli 400 000 työpaikkaa, joista joidenkin tietojen mukaan 80 % naisia.

Jos julkinen sektori toimisi ja saisi riittävät voimavarat yllätodettuun, - niin usein täysin lakisääteiseen toimintaan - olisi myös naisten osalta moni asia toisin. Mutta kun päivähoitoon matkat pitenevät, terveyskeskuksessa vaivaavat edelleen jonot, kouluja lakkautetaan ja koulumatkat pitenevät, monista muista alasajon ilmiöistä puhumattakaan, merkitsee se usein naisille pidempiä työpäiviä, pidempiä työ- ja lasten kuljettamisen matkoja, rankempaa elämää aamusta iltaan. Huoli vanhemman väen tarvitsemista palveluista ei ainakaan helpota tilannetta.

Kaikkien näiden kysymysten tiimoilta Demokraattinen naisverkosto haastaa naiset mukaan aktiivisesti kamppailuihin - ja hakeutumaan myös mukaan verkostoon vaikka oman alueen ainoana aluksi…kaikki alkaa jostain. ”Nyt ei ole aikaa surkutteluun, vaan naisten otettava paikkansa ja lähdettävä mukaan ajamaan tärkeitä asioita” todettiin yksissä tuumin päätteeksi.

------ takaisin ylös -------

Pätkätyö ei elätä: Monenlaisia uhkia edessä

Huhtikuun alussa oli Helsingissä valtakunnallinen sosiaalifoorumi, joka kokosi kahden päivän ajaksi satoja osanottajia lukuisiin työpajoihin.
Demokraattinen naisverkosto järjesti yhden keskustelutilaisuuden aiheesta ’Naiset ja pätkätyö’.
Tosiasiahan on, että on aloja, joissa jopa kolmannes tehdään pätkätyöläisten voimin. Sellaisia ovat erityisesti julkisella sektorilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammatit. Yleisesti joka kolmas työntekijä tekee erilaisissa pätkissä työtä – milloin se on päivän tai muutaman mittainen kerrallaan, milloin jopa muutaman viikon tai kuukauden mittainen sijaisuus.

Talous ja ihmissuhteet lujilla

Keskustelussa nousi esiin, miten pätkätyössä elämää ei voi suunnitella. Kun on pätkätyö, on pätkäpalkka ja usein pätkäelämä. Ihmissuhteet ovat lujilla, työn ja perheen yhteen sovittaminen on hankalaa, asuntolainaa ei voi suunnitella, eikä kaikkia vakuutuksiakaan voi saada.
Pätkätyöläinen ei pääse toisten tavoin koulutukseen, pätkätyöläiselle ei kuulu yleensä myöskään työterveyshuolto. Pätkätyöläiseltä odotetaan täyttä työpanosta, mutta kunnon perehdytykset puuttuvat ja joka tilanteessa tulisi kuitenkin korvata se vakituinen. Pätkätyöläiselle ei tule palkkaan henkilökohtaisia lisiä eikä lyhyissä sijaisuuksissa myöskään tulospalkkaa, vaikka tulosta pitää tehdä.
Toisaalta vakituisia rassaa myös suuri sijaisten määrä, sillä toisaalta heille ei voi sysätä pitkän tähtäimen tehtäviä joka tilanteessa, eikä heille voida antaa sen vuoksi vastuita samalla tavalla kuin vakituisen henkilöstön osalla tehdään.
Kuitenkaan pätkätyöläinen ei uskalla kieltäytyä kun sijaisuutta tarjotaan, eikä pätkätyöläinen uskalla myöskään sairastaa olemalla sairaslomalla – sen osoittavat selkeästi tilastot.

Elämään kuolemanriski

Kun vuosia hankkii elantonsa pätkätyöllä, saattaa se syödä voimavaroja monessa suhteessa niin, että voimavarat loppuvat ennen pitkää. Samoin pitkät perättäiset työvuorot rasittavat niin fyysisesti kuin henkisesti, ja riski erilaisiin tapaturmiin työssä ja työmatkalla kasvaa. Väsyneenä ei jaksa joka hetki olla tarkkaavainen. Tai masennus valtaa mielen jatkuvasta epävarmuudesta johtuen.
Tutkimukset osittavat, että pätkätyösuhteessa olleilla ennenaikaiset kuolleisuusluvut ovat muuta väestöä korkeammat. On osoitettu, että lyhyet työsuhteet ovatkin yksi vakava riski elämälle.
Pitäisikö kysyä, syyllistyvätkö ne työnantajat kuolemantuottamukseen, jotka tietoisesti ilman perusteltua syytä harrastavat lyhytkestoisia työsopimuksia, pätkätöitä.
Entä kuka tekeekään rikosilmoituksen tällaisesta todetusta kuolemanriskin tuottamuksesta ?

Kaija Kiessling

Naisten Kansainvälinen Demokraattinen Liitto 60 vuotta:
Juhlatapaaminen Pariisissa

Samaan aikaan kun meillä oli itsenäisyyspäivä, kokoontui Pariisissa 6.12. huomattava joukko naisjärjestöjä Naisten Kansainvälisen Demokraattisen Liiton (NKDL:n ) 60. perustamisjuhlavuoden tapahtumiin. Myös Demokraattinen naiseverkosto sai kutsun tapahtumaan, mutta tällä kertaa ei ollut mahdollisuutta lähettää edustajaa mukaan Pariisiin. Sen sijaan naisverkosto lähetti lämpimän tervehdyksen juhlivalle järjestölle ja sen jäsenjärjestöille kertoen syksyllä tapahtuneesta oman verkoston perustamisesta.

SNDL 60 v. sitten mukana perustamassa

Fasistisella 30-luvulla oli naisten keskuudessa niin maassamme kuin muuallakin noussut vahva tarve liittoutua toimintaan rauhan puolesta ja fasismia vastaan. Kevään korvalla 1945 kokoontui Pariisissa Ranskan vastarintaliikkeen naisten suuri kongressi, jossa edustjia oli mm. Neuvostoliitosta, Espanjasta ja Englannista. Kokouksessa asetettiin naisten kansainvälistä yhteistyötä valmisteleva komitea, jonka työn tuloksena NKDL:n perustava kokous voitiin järjestää Pariisissa 26.11.1945. Suomesta järjestöä lähti perustamaan SNDL:n puheenjohtaja Anna Nevalainen. Sodan jälkeen koettiin tarpeelliseksi rakentaa laajalle pohjalle sellainen kansainvälinen naisten järjestö, joka kykenisi rauhan tultua lujittamaan naisten oikeuksia ja kansainvälistä rauhaa. Inhimillisyyden ja suvaitsevaisuuden, todellisen maailman rauhan rakentamisen merkeissä luotiinkin sitten sotien päätyttyä NKDL, joka ryhtyi taistelemaan naisten ja lasten puolesta, rotuennakkoluuloja ja sortoa vastaan. Liitto oli varasin voimakas järjestö heti perustamisestaan, ja sillä oli mm. neuvoa-antava asema Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) sosiaali- ja talosuneuvostossa.

Rauha ja kansainvälisyys naisten toiminnassa vahvasti esillä

NKDL:n perustamisen jälkeen on pidetty lukuisia naisten kansainvälisiä kokouksia. On ollut maailmankongresseja, neuvoston ja toimneenpanevan komitean kokouksia, on ollut lastensuojelukonferenssi 1952 Wienissä, äitien maailmankogressi Lausannessa, työläisnaisten konferenssi Budapestissä 1955, Pohjoismainen naisten konferenssi Oslossa 1956, Itämeren konferensseja...ja monia muita yhteisiä tapaamisia. Näissä kaikissa olivat demokraattiset naiset myös Suomesta aktiivisesti mukana, ja niihin osallistumista on edeltänyt laaja selvitystyö omassa maassamme. Mittava tapahtuma oli 1950, jolloin maailmanliiton toimeenpanevan kokouksen edellä ja aikana oli maassamme kymmenittäin erilaisia tilaisuuksia, joihin osallistui n. 50 000 henkeä.
SNDL oli myös aikanaan kahdesti emäntänä: kansainvälisen liiton toimeenpanevan komitean kokous pidettiin vuonna 1950 Suomessa, samoin neuvoston kokous 1957 Helsingissä.
NKDL:n osuus oli huomattava myös siinä Maailman Rauhanneuvoston julistamassa kansainvälisessä kilpailussa, jossa haettiin taiteen kautta rauhan asiaa esille. Tämän kilpailun voittajaksi selviytyi suomalainen Wäinö Aaltonen, jonka voittajatyö, äitihahmo ”Rauha” on nyt sijoitettuna monien vaiheiden jälkeen Suomessa Lahden kaupungin kirkkopuistossa. Tästa kilpailusta saatu kunniakirja ja mitali ovat nähtävissä Turussa Wäinö Aaltosen museon takahuoneessa, kuten muutkin kilpailuun liittyvät dokumentit, ja täällä ovat vierailleet myös NKDL:n edustajat.

”Naisvalta ei riitä - tarvitaan rauhanpolitiikka”

Edellämainitulla otsakkeella kirjoittaa sittemmin NKDL:n pääsihteerinäkin Berliinissä toiminut Mirjam Vire-Tuominen julkaisussa 'naiset rauhan voima' mm. kamppailusta Naton valtavaa propagandakoneistoa vastaan. Kylmän sodan aikainen propaganda vaati myös naisilta työtä, ja yksi tapahtuma tässä sarjassa oli mm. Naisten maailmankogressi Prahassa. Sen koollekutsuja oli NKDL vuonna 1981, ja sitä valmisteltiin yhteistyössä erilaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. Siihen osallistui n. 1000 edustajaa 132 maasta ja 274 järjestöstä. Mukana oli myös 18 YK:n erityisjärjestön viralliset edustajat. Pääalustuksen piti NKDL:n puheenjohtaja Freda Brown käsitellen kongressin päätunnusten, tasa-arvon, kansallisen riippumattomuuden ja rauhan keskinäistä yhteenkuuluvuutta.
Kongressin hyväksymät asiakirjat, mm. ”Vetoomus maailman naisille” lähetettiin YK:iin.

Myös suomalaisia järjestön johdossa

Järjestön puheejohtajajat ovat olleet kansainvälisesti aikansa merkittäviä naisia ja vaikuttajia. Ensimmäinen puheenjohtaja oli ranskalainen fyysikko Eugine Cotton (1945 - 67), häntä seurasi suomalainen, kansainvälisestikin tunnettu politikko Hertta Kuusinen. Hänen jälkeensä oli puheenjohtajana englantilainen Freda Brown, tunnettu erityisesti rauhapolitiikan vahvasti esillä pitämisestä. Puheenjohtajana toimi aikaan myös espanjalainen kirjailija Dolores Ibarruri.

Tämän kansainvälisestikin arvostetun järjestön johdossa on ollut useita suomalaisia tovereita eri vuosikymmenillä. Helvi Laine oli Berliinissä pohjoismaisten vasemmistonaisten edustajana vuoden 1954 alusta seuraavan vuoden elokuun loppuun. Vuonna 1969 Hertta Kuusinen valittiin maailmanliiton puheenjohtajaksi, jota tointa hän hoiti kuolemaansa asti, vuoteen 1974. Tuona aikana NKDL mm. ehdotti YK:lle Naisten vuoden viettämistä, mutta Hertta Kuusinen ei enää ollut iloitsemassa aloitteensa toteutumiesta. Vuodesta 1978 aloitti työjaksonsa Mirjam Vire-Tuominen järjestön pääsihteerinä Berliinissä ollen siellä aina siihen asti, kunnes DDR yhdistettiin Liittotasavaltaan ja NKDL:n mahdollisuudet jatkaa toimintaa Berliinissä loppuivat.

Katseet tulevaisuuteen

Vaikka tässä yhteydessä on luotu katsaus NKDL:n menneisiin vuosikymmeniin, emme kuitenkaan sen paremmin Demokraattisessa naisverkostossa kuin NKDL:ssakaan elä pelkän historian tiimoilla. Tämän päivän haasteet ovat hyvin pitkälti samanlaisia kuin ne olivat sen perustamisen aikaan. Siksi naisten toiminnalla on edelleen merkitystä, jonka tuloksia aikanaan voivat puolestaan tutkia ja arvioida tulevat sukupolvet. Jotta emme siinä tilanteessa jää näkymättömiin, on nyt maahamme syksyllä perustetulla Demokraattisella naisverkostolla haasteita järjestää tilaisuuksia, koota yhteen naisia, järjestäytyä ja näkyä ajassamme. Se on haaste, jonka ovat edeltäjämme meille jättäneet.
Yksi ensimmäisiä ensi vuodelle on nostaa esille ja käsitellä teemaa ”Naiset ja 100 vuotta äänioikeutta - onko se tarpeeksi?” Teeman avulla on mahdollisuus monipuolisesti käsitellä niin historian kuin tämän päivän polttavia asioita, mm. sitä, ”Onko demokratiaa vieläkään, missä se on?”

Kaija Kiessling

Lähteitä aiheeseen liittyen:
* SKP tänään no 1 / 1951
* Sylvi-Kyllikki Kilpi, Suomen työläisnaisliikkeen historia, Kansankulttuuri, Pori, Satakunnan Yhteisvoima Oy 1953
* Huomenen tiellä, Suomen työläisnaisliikkeen 60-vuotisjuhlakirja, kustantaja SNDL;
Tampere, kirjapaino Sanan tie 1960
* Naiset - rauhan voima? Ssuomen Rauhanpuolustajat ry , J-Paino Ky 1982
* Elina Katainen: Akkain aherrusta aatteen hyväksi KSL, Tammer-paino, Tampere 1994
* Mirjam Vire-Tuominen: Kuka oli Rosa Luxenburg, DSL, Limes-Paino Helsinki 1995
* Erilaisuus ja tasa-arvo, puheenvuoroja naisten asemasta ja naisliikkeestä, SKP ja DSL, Hki 2000

Irakilaisten naisten vapautusjärjestön puheenjohtaja Janar Muhamed kirjoittaa järjestön Suomen-osaston naisten päiväksi julkaisemassa lehdessä nuorista miehistä, jotka vaihtoehtojen puuttuessa värväytyvät Al-Mahdin sotilaiksi ja helposti sortuvat Cabsala-huumeeseen ja joutuvat riippuvaisiksi väkivallasta ja fanatismista. Varsinaisesti hän kertoo kokouksesta, jossa suunniteltiin naisverkoston toimintaa. Siihen kuuluu erilaisia naisten oikeuksia ja ihmisoikeuksia ajavia järjestöjä sekä sodanvastustajia Lähi-idästä, Irakista ja Irakin Kurdistanista.