Demokraattisen naisverkoston alustukset

Naiskysymys on ajankohtainen kommunistisille puolueille
Kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa - kommunistit ja naiskysymys

Puheenvuoro keskuskomiteassa vuonna 2000
Naiskysymys onajankohtainen kommunistisille puolueille

Länsimaisille kommunistisille ja vasemmistopuolueille naiskysymys on tullut uudestaan vastaan uudella tavalla, osallistuuhan yhä vähemmän
naisia puoluetoimintaan ja naisten asema yhteiskunnassa on muuttumassa. Tilanteen tuottamaa huolta kuvastaa esimerkiksi Italian kommunistien Rifondazione comunistan Naisten foorumin jokin aika sitten julkaisema asiakirja Naisen maailma on poliittinen kysymys. Siinä sanotaan: - Eikö olekin ilmeistä, että yhteiskuntamme koostuu miehistä ja naisista? Yhtä ilmeistä se ei kuitenkaan ole poliittisessa elämässä, kun on löydettävä oikeat ratkaisut yhteiskunnan ongelmiin. Kahden sukupuolen, miesten ja naisten, olemassaolon pitäisi olla perusasioita politiikassa, eikä sitä tule sivuuttaa. Parhaimmillaan vasemmisto on kamppaillut naisten etujen puolesta, mutta aina on ollut ongelmallista yhdistää tuohon taisteluun sukupuolten eroavuus ja naiserityinen subjektiviteetti. Vasemmiston ohjelmissa naiset ovat jokin lisäys itse asiaan ja on aina ollut naisten tehtävä ottaa esiin naisten yhteiskunnallinen asema . . .

Naispolitiikka on hyvä lähde demokratialle, muutokselle ja sivilisaatiokehitykselle. Ajatellaan vaikka Algerian naisia, jotka ovat lujina taistelmassa islamistista fundamentalismia vastaan, tai ihaltavia Chiapasin naisia, jotka ova ylpeän tietoisia koko kamppailun elimellisen osan muodostavista oikeuksistaan, tai etelän naisia, jotka toimivat ympäristönsä suojelemiseksi ja globaalien markkinoiden ja kansanvälisen kapitalismin
riistoa vastaan. Naiset pystyivät Pekingin ja Huairoun konferenssissa laatimaan uuden ihimisoikeusasiakirjan.

Rifondazione comunistan naiset pyrkivät sisällyttämään nämä asiat puoleen lausumiin ja strategiaan, jotta muutokseen vaikuttaisivat voimakkaasti sukupuolten eroavuus ja naispolitiikka. Naiset pyrkivät herättämään keskustelua pitäen lähtokohtanaan poliittista aktiivisuutta ja radikaalia kapitalismin ja patriarkaalisen järjestelmän eli miesvallan kritiikkiä. Työtä tehdään muutamilla suunnilla, jotka nyt ovat Laki ja naisen ruumis, Tuotanto ja lisääntyminen, Naisten työt ja tulot ja Hyvinvointivaltio ja perhe Maastrichin sopimuksen ja globaalien markkinoiden aikakaudella. Samoin he tukevat eri maiden, mm. Afganistanin, Kurdistanin ja Iranin naisia ja Italian
maahanmuuttajanaisia. He ovat järjestäneet Pekingin kokouksesta ja naispolitiikasta yhteisen seminaarin maahanmuuttajanaisten kanssa.
Puolueen naiset ovat valmiita laajempaankin kansainväliseen yhteistyöhön.

Terttu Ahokas

------ takaisin ylös -------

Esitys Sosialismi-seminaarissa Tampereella 27.3.2004
Kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa - kommunistit ja naiskysymys

Viittaan otsikollani kahteen asiaan: Ensinnäkin, tavoittelemamme yhteiskuntajärjestys –sosialismi ja lopulta kommunismi- on todellinen ja myös ainoa mahdollisuus tasa-arvoon kaikkien ihmisten välillä. Maailma, jossa kukaan ei elä toisten ihmisten työllä ja jossa samat oikeudet ja velvollisuudet koskettavat kaikkia, tasa-arvo myös sukupuolten välillä voidaan nähdä itsestäänselvyytenä.

Toisaalta, me olemme kuitenkin vasta matkalla kohti tuota yhteiskuntaa. Kapitalistinen yhteiskunta perustuu epätasa-arvolle ja toisten ihmisten hyväksikäytölle eikä todellinen tasa-arvo ole sen puitteissa mahdollista. Engels kuvaa historian alkuvaiheita, jolloin elämä perustui työlle jokapäiväisten elinolojen turvaamiseksi kaikille, ja jolloin oli kaikki työ myös luonnollisesti yhtä arvostettua. Vanhemmuuden kulku ja sukulaisuus oli matrilineaarista, eli äidin puolelta periytyvää, koska ainoastaan äidin vanhemmuudesta voitiin olla varmoja. Kun työllä alettiin tuottaa enemmän kuin mitä päivittäin tarvittiin, kehittyi omaisuus ja sen yksityisomistus. Työnjaon myötä miesten alueeksi muotoutui tuo uusi, lisäarvoa tuottava työ. Syntyi lisäksi tarve siirtää karttuva omaisuus suvussa myös miehen puolelta varmasti omille lapsille. Tuloksena kehittyi erityisesti naisten yksiavioisuutta painottava avioliittoinstituutio, jossa vaimo oli myös osa miehen omaisuutta.

Engels on teoksessaan ’Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä’ todennut, että historian ensimmäiseksi antagonistiseksi ristiriidaksi voidaan nähdä yksiavioisen avioliiton aiheuttama miehen ja naisen välinen ristiriita, ja ensimmäinen ihmisten välisen sorron muoto oli miehen naiseen kohdistama sorto. Yksityisomistus siis loi pohjan sukupuolten epätasa-arvolle ja patriarkaaliselle eli miesten valtaan perustuvalle järjestykselle. Engels ei kuitenkaan tarkoita –toisin kuin on usein väärintulkittu- että sukupuolet muodostaisivat luokkia tai että naiset olisivat luokkana yhtenäisesti miesten sorron alla. Väärintulkinta on usein virheellisesti johtanut naisliikkeen vihan yleisesti miehiä vastaan.

Porvarillinen ja revisionistinen naisliike, johon feminismillä usein voidaan todeta viitattavan, on historian kuluessa todennut naisen viholliseksi miesten lisäksi biologisen naiseuden, perheen tai yhteiskunnan patriarkaalisuuden. Naisten alistuksen syy on liitetty tavalla tai toisella biologiaan ja sukupuoleen ja se on sellaisenaan muuttamaton tosiasia. Ratkaisuna on nähty hyökkäys miehiä vastaan, kieltäytyminen esimerkiksi synnyttämästä tai perustamasta perhettä tai naisten vallan vaihtaminen miesten vallan tilalle.Kuten kommunistit kuitenkin näkevät, tällöin unohdetaan todellinen vihollinen.

Kapitalistisen yhteiskunnan niin sanottu tasa-arvo, nimellinen miesten ja naisten maailman lähentyminen ja naisten oikeuksien kasvu ovat muuttaneet maailmaa ja helpottaneet monia naisten elämän karkeimpia epäkohtia. Todellisuudessa uudistukset koskettavat kuitenkin vain pientä osaa maailman naisista ja vain pientä osaa näidenkään etuoikeutettujen naisten elämästä. Kapitalistisen yhteiskunnan tasa-arvo on pääasiassa länsimaiden porvariston naisten saatavilla. Työväenluokan naisten (olkoonkin, että työväenluokkaa on nykypäivänä vaikeampi määritellä kuin ennen, mutta esimerkiksi tässä yhteydessä näkee mielestäni hyvin, keneen tällä käsitteellä edelleen voidaan viitata) mahdollisuudet korkeaan koulutukseen, uraputkeen miehisessä maailmassa, itse valittuun ja tarkkaan ajoitettuun äitiyteen tai maailmankansalaisuuteen kansainvälisessä poliittisessa elämässä, ovat edelleen rajatut.
Ja jos uraputki onkin auki, on äitiys ja lastenkasvatus edelleen –ja jälleen enenevässä määrin- määrällisesti suuri osa naisen työikäisestä elämästä ja vaikeuttaa asemaa työmarkkinoilla monin tavoin. Kuten Engels toteaa, tylsä ja rajoittava kotityö suljetussa yksityisessä piirissä sulkee naisen hyvin tehokkaasti pois yhteiskunnallisesta elämästä, ja siksi sosialismin ensimmäisiä tavoitteita onkin ollut lastenhoidon ja kotityön saaminen yhteisölliseksi, yhdessä, tasavertaisesti hoidettavaksi.

Kapitalistisen yhteiskunnan tasa-arvouudistukset eivät ole perimmäistä ongelmaa poistavia tai todella vaikuttavia, koska kapitalismi tarvitsee sukupuolten epätasa-arvoa. Naisten tulo työmarkkinoille on mahdollistanut naisten osallisuuden yhteiskunnallisessa elämässä ja ollut sinällään tärkeä askel sukupuolten tasa-arvoistumisessa. Se on kuitenkin aina hyödyttänyt myös kapitalismia taatessaan halpaa työvoimaa uusille, niin kutsutuille naisvaltaisille aloille; laskiessaan palkkoja lisäreservin tullessa työmarkkinoille ja riitauttaessaan tätä kautta työväenluokkaa toisiaan vastaan.

Esimerkiksi pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on tarjonnut viime vuosikymmeninä melko kattavat ja laadukkaat lastenhoito- ja koulutuspalvelut, jotka ovat mahdollistaneet naisten työssäkäynnin. Yhteiskunnalliset palvelut on yhä enenevästi esitetty kuitenkin uhrauksena, rasitteena, kilpailevina kohteina, joissa jokainen käytetty palvelu saadaan tuntumaan siltä kuin se olisi joltakin sitä ehkä kipeämmin tarvitsevalta pois. Lisäksi kapitalistinen yhteiskunta yhä vähemmän haluaa ja kykenee maksamaan näitä palveluja. Päivähoito- ja terveyspalvelut heikkenevät kaiken aikaa. Tällä hetkellä hitaasti mutta varmasti laajeneva, yhteiskunnallisesti aktiivisten äitien joukko vaatii oikeutta hoitaa lapsiaan kotona, oikeutta olla viemättä lapsia liian suuriin lapsiryhmiin koko siksi pitkäksi päiväksi, jonka vanhempien ylityöt ja pitkät työmatkat aiheuttavat. Toki tähän aktiivisten äitien vaatimukseen sisältyy vaatimus saada palkkaa tästä työstä, jota he eivät ilmeisesti myöskään koe tylsäksi tai rajoittavaksi. Vielä laajempi on kuitenkin se äitien joukko, jolla ei ole muuta mahdollisuutta; joille ei mahdollisesti koulutuksesta huolimatta tarjota muuta tehtävää kuin hoitaa kotia ja syyllistyä yhteiskunnan varoilla elämisestä.
” Hyvässä” tapauksessa mies pystyy elättämään koko perheen ja naisen paikka on pysyvästi kotona. Olemme siis palanneet lähtöpisteeseen.

Sosialismissa yhteiskunnallisen tuotannon perustana ovat ihmisten todelliset tarpeet eikä maksimaalinen tuotto. Tällöin poistuu tarve pitää työttömien reserviä tai äitejä yksityisissä kodeissa yksitoikkoisissa, aliarvostetuissa töissä, poissa yhteiskunnallisesta elämästä. Sosialistisessa yhteiskunnassa naiset saavat mahdollisuuden todelliseen tasa-arvoiseen, mielenkiintonsa mukaiseen työelämään tietäen, että yhteiskunta voi ja sen intressien mukaista osallistua heidän lastensa hoitoon, kasvatukseen ja koulutukseen; yhteiskunnan palveluiden käyttäminen ei ole rasite tai pois keneltäkään muulta.

Sosialistisissa maissa rakennettaessa uutta yhteiskuntaa panostettiin heti alkuvaiheessa naisten aseman parantamiseen: Muutettiin epätasa-arvoisia lakeja esimerkiksi koskien avioeroa tai naisten pääsyä tietyille koulutusaloille; taattiin naisille taloudellinen riippumattomuus aviomiehistään; pyrittiin liittämään naiset mukaan yhteiskunnalliseen elämään ja mahdollistamaan todellinen irrottautuminen kotityöstä. Yhteiset ruokalat, pesulat ja laadukkaat päivähoitopalvelut olivat sosialismin ensimmäisiä askelia.

Tälläkin hetkellä tarvitaan kommunistista nais- ja sukupuolinäkökulmaa: osoittamaan, että naiset eivät ole alistettuja, koska he ovat naisia, vaan koska yksityisomistukseen perustuva järjestelmä tarvitsee sorron ja epätasa-arvon ilmiöitä. Tarvitaan näkökulmaa kohdistamaan naisten taistelu omasta vapautuksestaan oikeaan suuntaan: kohti kapitalistisen järjestelmän ja imperialismin sisäänrakennettua epätasa-arvoa, ei kohti mieheyttä tai naiseutta.

Kommunistinen naisasialiike voi tarjota toiminnan ja oikeuksiensa ajamisen kanavan niille, jotka tuntevat olevansa sivussa poliittisesta ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Usein nämä itsensä ulkopuolella oleviksi tuntevat ovat naisia, joita politiikan teon perinteet ja toimintatavat näennäisestä osallistumisvapaudesta huolimatta pitävät yhteiskunnallisen elämän ulkopuolella tai äärilaidoilla.

Puhun kuitenkin kommunistisesta naisasialiikkeestä siksi, että mielestäni kyse ei ole kommunististen naisten liikkeestä, vaan kaikkien kommunistien velvollisuudesta tuoda esiin sukupuolten tasa-arvon merkitys ja sen yhteys siihen kokonaismaailmankuvaan ja tavoitteeseen, johon pyrimme. Eikä viestiä ja toimintamahdollisuuksia tule kohdistaa naisille, vaan kaikille.-

Vaikka patriarkaalinen valta kehittyi yksityisomistuksen myötä eikä kommunistiseen yhteiskuntaan kuulu sukupuoleen tai luokkaan perustuvia alistusasetelmia, on kuitenkin huomioitava myös, että elämme kulttuurissa, joka on muodostunut tuolle patriarkaaliselle järjestykselle ja elänyt sen mukaan vuosisatoja. Elämme siinä kulttuurissa nyt, ja pelkkä tulevan paremman yhteiskunnan odotus ei kanna tämänhetkisen alistuksen paineessa. Pelkkä vallankumous ei myöskään muuta kulttuuria salamannopeasti. Ihmisten väliset valta-asetelmat, tavat ja asenteet eivät muutu automaattisesti siirryttäessä sosialismiin -eivät ilman niiden selkeää tiedostamista.

Myös patriarkaalisen kulttuurin murtaminen on siis välttämätöntä ja sen eteen on tehtävä työtä jo nyt. Tarvitaan naisasialiikettä myös tuomaan esiin patriarkaatin luonne ja sen vaikutukset: tarttumaan tämän hetken käytännön kysymyksiin naisten alemmista palkoista, naisvaltaisten alojen yhä heikommista työoloista ja päättävien asemien kasaantumisesta koulutuksen tasa-arvoisuudesta huolimatta miessukupuolelle. Tuota kulttuuria voidaan murtaa ja muuttaa jo nyt, ja kaikki muutokset edistävät tasa-arvoa. Mitä enemmän kulttuuri, tavat ja asenteet muuttuvat tasa-arvoisiksi, sitä valmiimpia ihmiset ovat huomaamaan minkälaista olisi, jos yhteiskunta olisi muiltakin osin tasa-arvoinen. Ja sitä valmiimpia ollaan rakentamaan todellinen tasa-arvoinen yhteiskunta: sosialismi ja kommunismi.

Lähteet:
Friedrich Engels: Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä
Ella Rule (ed.): Marxism and the emancipation of women

- Emmi Tuomi -

------ takaisin ylös -------